Oma palvelin vai pilvipalvelu: mitä se maksaa yritykselle viidessä vuodessa

Lasku omasta palvelimesta koostuu kuudesta rivistä, joista tarjouksessa näkyy yleensä vain ensimmäinen. Tässä ovat kaikki kuusi julkisilla hinnoilla — ja se verosäästö, jota viiden vuoden tasapoisto ei osakeyhtiölle tuota.

”Oma palvelin on mennyttä, meillä kaikki on pilvessä” ja ”oma palvelin maksaa itsensä takaisin viidessä vuodessa” ovat kaksi lausetta, jotka voi kuulla samalla viikolla kahdelta ihmiseltä, jotka molemmat työskentelevät tietokoneiden kanssa ja ovat molemmat varmoja. Mielenkiintoisinta on, että lähes kumpikaan heistä ei ole laskenut kumpaakaan vaihtoehtoa loppuun asti, koska lasku koostuu kuudesta rivistä, joista tarjouksessa näkyy yleensä vain ensimmäinen.

Tämä artikkeli laskee oma palvelin vai pilvipalvelu -vertailun molemmat puolet julkisilla hinnoilla ja nimeää myös sen rivin, joka Suomessa merkitään useimmin väärin — verosäästön, jota tarjouksen viiden vuoden tasapoisto ei osakeyhtiölle tuota. Kyse ei ole siitä, minkä hosting-paketin sivusto tarvitsee; siihen vastaa erillinen artikkeli webhotellista, VPS:stä ja pilvipalvelimesta. Tässä ovat yrityksen järjestelmät, yksi fyysinen kone ja kysymys, ostetaanko se vai vuokrataanko.

Oma palvelin vai pilvipalvelu: mitkä kuusi riviä muodostavat laskun

Vertailu on koneen, jonka yritys ostaa ja sijoittaa omiin tiloihinsa, ja vastaavan koneen, jonka se vuokraa konesalista, välillä, molemmissa tapauksissa viisi vuotta eteenpäin. Viiden vuoden ikkunaa ei ole valittu mielivaltaisesti — se on likimääräinen aika, jonka jälkeen palvelin ei enää ole takuun piirissä ja alkaa vaatia päätöstä, ja se on myös aika, jossa vuokramaksut ehtivät kasvaa ostohinnan luokkaan. Lyhyempi ikkuna näyttää aina edulliselta vuokralle, pidempi aina edulliselta ostolle, siksi tällainen laskelma on luettava yhdessä jaksonsa kanssa.

Rivejä on kuusi, ja vain ensimmäinen päätyy yleensä esitykseen: raudan hinta, sähkö, tila ja sen jäähdytys, ohjelmistolisenssit jos niitä ylipäätään tarvitaan, ihmisen aika joka ylläpitää järjestelmää, päivittää sen ja reagoi kun jokin pimahtaa perjantai-iltana, ja lopuksi takuu sekä se, mitä tapahtuu sen päätyttyä. Vuokrapuolella kolme ensimmäistä riviä sisältyvät hintaan, neljäs yleensä ei, viides riippuu siitä, kuinka paljon palvelua sopimukseen kuuluu, ja kuudes katoaa, koska rauta ei ole sinun.

Seuraavaksi jokaisella rivillä on aito luku julkisesta lähteestä, ja siellä, missä rehellistä lukua ei ole, se on sanottu suoraan. Kahta kuudesta rivistä ei onnistu sulkemaan julkisilla lähteillä, eikä se ole laskelman puute vaan tärkein asia, jonka tällaisesta vertailusta voi oppia — nimittäin että suurin epävarmuus piilee juuri niissä riveissä, jotka yleensä täytetään tuntumalla.

Vielä yksi asia, joka kannattaa ottaa esiin ennen laskemista, on se, että osapuolet eivät ole sama tuote, vaikka speksi täsmäisi. Koneen ostaessaan yritys saa omaisuutta, jonka voi konfiguroida uudelleen, siirtää tai myydä, ja samalla ottaa kaiken, mitä sille voi tapahtua. Vuokratessaan se saa palvelun, jolla on määrätty vastuun raja, ja menettää mahdollisuuden käsitellä rautaa omien näkemystensä mukaan. Taulukossa tätä eroa ei näy, koska se ei ole rahaa, mutta juuri se ratkaisee valtaosan oikeista päätöksistä, ja siksi se on rehellistä nimetä ennen lukuja.

Raudan hinta, jonka näkee heti ja joka ei ole se, mitä mainos näyttää

Dell PowerEdge T360 on tyypillinen yhden suorittimen tornikone, jonka pieni yritys ostaisi palvelinhuoneeseensa. Dellin Yhdysvaltain kaupassa se alkaa 5 599 dollarista, mutta se kokoonpano on yksi neliytiminen Xeon E-2414, yksi 32 gigatavun muistikampa, yksi kahden teratavun levy ja — tämä on tärkein — yksi vuosi perustukea. Dellin Irlannin konfiguraattorissa vastaava, mutta realistisemmin koottu kone kahdella virtalähteellä, RAID-ohjaimella ja neljänkymmenen kuukauden tuella maksaa 10 982,22 € ilman arvonlisäveroa.

Näiden kahden luvun ero ei ole alennus vaan kaksi eri konetta, ja juuri tässä syntyy suurin osa vääristä vertailuista. Tuen pidennys perustasolta sellaiseen, jossa teknikko saapuu seuraavana arkipäivänä, maksaa samassa konfiguraattorissa vielä 658,57 €, neljän tunnin vaste 1 333,66 €, ja pisin tarjottu kausi on viisi vuotta. HPE näyttää omassa kaupassaan saman luokan sekä 7 017 että 3 590 dollarilla kahdessa eri kohdassa sivustoaan, mikä on hyvä muistutus: palvelimien alkaen-hinta ei ole hinta vaan kutsu avata konfiguraattori.

Käytännön järjestys on siksi päinvastainen kuin tavallinen: ensin kirjoitetaan, mitä koneen on tehtävä ja kuinka kauan sen on oltava takuun piirissä, sitten se kootaan konfiguraattorissa kaikkine riveineen, ja vasta saatu luku on se, jota saa verrata vuokrahintaan. Ostupuolella on vielä yksi rivi, jota tässä vaiheessa kukaan ei näe — mitä tapahtuu kuudentena vuonna, kun takuu on päättynyt ja levy hajoaa lauantai-yönä.

Konfiguraattorissa on myös useita rivejä, jotka muuttavat hintaa enemmän kuin suoritin, ja ne valitaan yleensä tottumuksesta. Kaksi virtalähdettä hot swap -rungossa maksaa samassa Dell-kokoonpanossa 507,12 € enemmän kuin yksinkertaisempi pari ja 714,63 € enemmän kuin yksi ei-redundantti virtalähde; RAID-ohjaimen vaihto yksinkertaisempaan malliin ottaa pois 1 982,02 €. Mikään näistä päätöksistä ei ole oikea tai väärä itsessään, mutta redundantit virtalähteet yhdessä RAID-ohjaimen kanssa ovat noin 23 % koneen hinnasta, ja ne kannattaa tehdä tietoisesti, ei jättää siihen, miten konfiguraattori on ne oletuksena koonnut.

Sähkö, jossa ratkaisevaa on kulutusluokka, ei hinta

Sähkön hinnan yrityksille julkaisee Eurostat, ja siellä on yksi yksityiskohta, joka muuttaa tuloksen noin 1,4-kertaiseksi. Hinnat on ryhmitelty vuotuisen kulutuksen luokkiin, ja yksi palvelin, joka kuluttaa viittäkymmentä wattia tauotta, syö vuodessa noin 0,44 megawattituntia — eli se osuu kaikkein pienimpään luokkaan, ei siihen, josta uutisotsikot kirjoittavat. Suomessa viime vuoden jälkipuoliskolla pienimmässä luokassa yritys maksoi 0,1045 € kilowattitunnilta ilman palautuskelpoista arvonlisäveroa, keskimmäisessä luokassa 0,0748 €.

Ero on noin 1,4-kertainen, ja juuri siinä hyvin tarkoitettu laskelma muuttuu vääräksi: kun luvut laitetaan oikeaan luokkaan, palvelin, jonka suorittimen lämpöteho (TDP) on 55 wattia, maksaa sähkössä noin 50 € vuodessa ja viidessä vuodessa noin 250 €. Se ei ole paljoa raudan hintaan verrattuna, ja juuri siksi tämä rivi kannattaa laskea rehellisesti, ei jättää väliin: se ei ole rivi, joka ratkaisee päätöksen, ja laskelma, jossa se on paisutettu, menettää luotettavuuden myös muilla riveillä.

Toinen virhe tällä rivillä on virtalähteen teho: Dellin asennusohjeessa on suoraan kirjoitettu, että lämpölaskenta tehdään virtalähteen nimellistehon mukaan ja että kulutus on tarkistettava Dell Energy Smart Solution Advisorilla, joten 450 watin virtalähde ei tarkoita 450 watin laskua. Suorittimien lämpöteho samassa konfiguraattorissa vaihtelee 35:stä 95 wattiin, eikä sekään ole kulutus, vain sen lähin julkinen arvio, jonka valmistaja antaa.

Vielä yksi syy laskea tämä rivi itse on se, että Euroopassa hinnat eroavat yli kolminkertaisesti. Samalla jaksolla keskimmäisessä luokassa yritys maksoi Suomessa 0,0748 € kilowattitunnilta, Ruotsissa 0,0970 €, Irlannissa 0,2552 € ja Saksassa 0,2264 €, kun Euroopan unionin keskiarvo oli 0,1837 €. Se tarkoittaa, että sama laskelma Helsingissä ja Frankfurtissa antaa eri vastaukset, ja juuri siksi konesaleja on Pohjoismaissa — mutta myös sen, että vieraassa maassa tehty vertailu voi sinun tilanteessasi olla yksinkertaisesti väärä.

Tila ja jäähdytys, jossa rehellinen vastaus on ”emme tiedä”

Jäähdytysrivi täytetään yleensä luvulla, jota kutsutaan PUE:ksi — suhteella kaiken sen välillä, mitä konesali kuluttaa, ja sen, mitä itse tekniikka kuluttaa. Uptime Instituten vuotuisessa kyselyssä, johon viime vuonna osallistui 681 konesalia, tämä suhde oli keskimäärin 1,54, mutta kohteissa, jotka on luovutettu viimeisten viiden vuoden aikana, 1,48. Nämä luvut ovat oikeita ja hyödyllisiä, mutta ne kuvaavat ammattimaisesti rakennettuja saleja, ei kaappia käytävän päässä split-ilmastoinnilla.

Kaapille, jossa on ilmastointi, ei ole julkista PUE:ta, emmekä keksi sitä tähän, joten käytännössä se tarkoittaa kahta asiaa: jos kone seisoo toimistossa, jäähdytyksen kustannus on mitattava itse — yksinkertaisin tapa on verrata sähkölaskua kesällä ja talvella — ja tilalla on kustannuksia, jotka eivät ole sähköä, paikka jota muuten käyttäisi, UPS-laite (keskeytymätön virransyöttö) akkuineen jotka itsekin on vaihdettava, ja se että joku vastaa lämpötilasta myös loman aikana. Nämä kustannukset eivät ole suuria, mutta ne eivät ole nolla, ja vuokrapuolella niitä ei ole lainkaan.

On myös yksi tilakustannus, jota ei voi ilmaista rahana ja joka silti on todellinen: melu ja lämpö toimistossa, jossa ihmiset työskentelevät. Palvelimen tuulettimet kuormassa ovat äänekkäitä, ja se on yksi yleisimmistä käytännön valituksista pienessä yrityksessä, joka on sijoittanut koneen työpisteiden viereen. Konesalissa tätä ongelmaa ei ole kenelläkään, ja kotona siihen yleensä tottuu löytämällä sille jonkin kaapin — joka on sen jälkeen juuri se tila, jolle ei ole mitattua lämpötilaa eikä laskettua jäähdytystä.

Ihmisen aika, jota ei ole yhdessäkään hinnastossa

Viides rivi on se, joka vertailuista jätetään pois useimmin, koska sille ei ole julkista hintaa: joku päivittää käyttöjärjestelmän, tarkistaa, että varmuuskopiot todella palautuvat, seuraa levyn kuntoa ja on tavoitettavissa silloin, kun jokin pimahtaa työajan ulkopuolella. Tämä työ on olemassa molemmilla puolilla, jos kone on hallitsematon, ja katoaa vasta sitten, kun se on ostettu palvelimen mukana palveluna.

Rehellistä on sanoa, että julkista suomalaista järjestelmäylläpitäjän tuntihintaa emme löytäneet emmekä keksi; minkä voimme nimetä, on oma julkaistu kehitystyön hintamme — 50 € tunnilta — ja se kelpaa tässä vain mittakaavaksi, ei ylläpidon markkinahinnaksi. Tällä mittakaavalla kaksi tuntia kuukaudessa on 6 000 € viidessä vuodessa, viisi tuntia kuukaudessa jo 15 000 €, eli moninkertaisesti koko sähkö ja enemmän kuin itse kootun tornin hinta ennen lisenssejä.

Juuri tämä rivi kääntää tuloksen useimmin ympäri: ostupuolella se on näkymätön, koska työn tekee ihminen, joka on jo palkkalistoilla, eikä se siksi näy yhdessäkään taulukossa, vuokrapuolella se on joko yhtä näkymätön tai sisältyy hintaan ja on siksi näkyvä. Vertailu, jossa toinen puoli näyttää tämän rivin ja toinen peittää sen, ei ole vertailu — ja se on yleisin tapa, jolla oma palvelin näyttää taulukossa halvemmalta kuin se käytännössä on.

Tähän riviin kuuluu myös yksi vähemmän ilmeinen kustannus, korvattavuus: jos palvelimen tuntee yksi ihminen ja se ihminen lähtee tai sairastuu, tieto siitä, miten kone on koottu, lähtee hänen mukanaan, ja seuraava aloittaa tutkimalla. Tämän ratkaisun hinta näkyy vain kerran ja yleensä mahdollisimman huonolla viikolla, siksi sitä ei voi laskea etukäteen; minkä voi, on vaatia, että kokoonpano on kirjoitettu muistiin ja varmuuskopioiden palautus testattu aikataulun mukaan, ei muistin varassa.

Lisenssit ovat kohta, jossa oma palvelin yhtäkkiä maksaa tai yhtäkkiä säästää

Jos järjestelmä toimii Linuxilla PostgreSQL:llä tai MariaDB:llä, lisenssiriviä ei ole lainkaan, ja ainoa kustannus on ihminen, joka sitä ylläpitää. Jos järjestelmä vaatii Windows Serverin, rivi ilmestyy ja se on suurempi kuin miltä näyttää: lisensointi menee ydintä kohden, minimi on kahdeksan ydinkäyttöoikeutta suoritinta kohden ja kuusitoista ydinkäyttöoikeutta palvelinta kohden silloinkin, kun suoritin on yksi, ja sen lisäksi jokaiselle käyttäjälle tai laitteelle tarvitaan CAL-käyttöoikeus. Microsoft ilmoittaa hinnastossaan suositelluksi vähittäismyyntihinnaksi 1 176 dollaria kuudentoista ytimen ydinkäyttöoikeuksista, mutta Dell myy samassa konfiguraattorissa samaa tuotetta hinnalla 1 571,33 €.

Tietokannan lisenssi on vielä terävämpi: SQL Serverin Standard-versio maksaa Microsoftin hinnastossa 3 945 dollaria kahden ytimen paketista, ja minimi on neljä ydinkäyttöoikeutta fyysistä suoritinta kohden, joten matalin mahdollinen lasku on 7 890 dollaria. Fyysisten ytimien mallissa Standard-versio kattaa vain fyysisen ympäristön, ei sen päällä olevia virtuaalikoneita, ja lisensointi virtuaalista ympäristöä kohden, minimissään neljä ydinkäyttöoikeutta kutakin, on erillinen tie, joka on tarjolla vain Software Assurance -sopimuksella tai tilauksella. Argumentti oman raudan puolesta tulee Windows Serveristä, jossa on toinen sääntö: kuudentoista ytimen ydinkäyttöoikeus, osoitettuna fyysiselle koneelle, kattaa Hyper-V-isännän ja kaksi virtuaalikonetta, kun taas neljä kahden ytimen pilvikonetta, lisensoituina kukin erikseen, tarvitsee kolmekymmentäkaksi ydinkäyttöoikeutta, koska minimi on siellä kahdeksan konetta kohden.

Tämä ei ole tarina eikä yleistys, vaan valmistajan lisensointisääntö, jonka voi lukea sen omasta asiakirjasta. Juuri siksi lisenssirivi on laskettava ennen kaikkea muuta: jos vastaus on Linux, se on nolla molemmilla puolilla eikä ratkaise mitään, mutta jos vastaus on Windows yhdessä SQL Serverin kanssa, lisenssit voivat olla suurin rivi koko viiden vuoden taulukossa ja ne voivat painaa enemmän kuin sekä raudan hinta että vuokra.

CAL-käyttöoikeudet ovat erillinen rivi, joka on helppo unohtaa, koska se kasvaa yrityksen mukana. Samassa Dellin konfiguraattorissa yksi Windows Serverin käyttäjäkohtainen CAL-käyttöoikeus maksaa 87,82 €, laitekohtainen 68,88 €, joten kahdenkymmenen työntekijän toimistolle se on noin 1 750 € palvelimen ja käyttöjärjestelmän hinnan päälle. Nämä CAL-käyttöoikeudet Windows Server vaatii ydinkäyttöoikeuksien lisäksi eikä niiden sijaan, ja SQL Serverin Standard-versiolla Microsoftin hinnastossa on myös toinen malli — palvelinlisenssi 989 dollaria plus CAL-käyttöoikeus 230 dollaria kustakin — joka neljän ytimen minimin 7 890 dollaria vastaan on edullisempi noin kolmeenkymmeneen käyttäjään asti. Tätä rajaa ei ole kirjoitettu minnekään suosituksena; se on yksinkertainen jako, jonka voi tehdä itse.

Vuokrapuoli oikeilla hinnoilla, ei pyöreällä luvulla

Vuokrapuolella hinnat ovat julkisia ja ne voi laittaa paperille samassa minuutissa: Hetznerin dedicated-palvelin AX42 kahdeksan ytimen suorittimella, 64 gigatavun muistilla ja kahdella NVMe-levyllä maksaa 97,30 € kuukaudessa ilman veroa, plus 1,70 € osoitteesta ja 49 € kertaluonteisesta käyttöönotosta, mikä viidessä vuodessa tekee 5 989 €, OVH Advance-1 vastaavassa sukupolvessa maksaa 159,99 € kuukaudessa yhtä suurella käyttöönottomaksulla, mikä viidessä vuodessa tekee 9 759,39 €, ja Scaleway tarjoaa samanluokkaista konetta 89,99 € kuukaudessa.

Näihin lukuihin kuuluu kaksi huomautusta, ilman joita vertailu ei ole rehellinen: nämä ovat hallitsemattomia koneita — konesali takaa, että rauta toimii ja verkko on, mutta käyttöjärjestelmän päivittää, varmuuskopiot tarkistaa ja häiriöt hoitaa oma ihmisesi — ja halvimpia listan rivejä ei voi verrata, koska viiden euron palvelin kahdella ytimellä ja neljällä gigatavulla muistia on täysin toinen luokka, ja sen laittaminen taulukkoon kymmenen tuhannen euron tornia vasten tarkoittaa hintojen vertailua, ei ratkaisujen.

Oman hallitun hostingin ja palvelinvuokrauksen hintamme alkaa 45 € kuukaudessa, mikä viidessä vuodessa on 2 700 €, mutta se on kolmas tuote, ei halvempi versio kahdesta ensimmäisestä. Siihen hintaan sisältyy myös se, minkä hallitsemattomassa koneessa tekee oma ihmisesi: käyttöjärjestelmän päivitykset, tietoturva-asetukset, päivittäiset varmuuskopiot kolmenkymmenen päivän säilytyksellä, valvonta ympäri vuorokauden ja yksi vastuullinen ihminen. Näitä kolmea hintaa keskenään vertaamalla vertaamme erilaista työmäärää emmekä erilaista rautaa.

Vuokrapuolella on myös kaksi riviä, jotka ovat hinnastossa pienellä präntillä ja jotka voivat olla ratkaisevia, jos järjestelmä lähettää paljon dataa. Ensimmäinen on lähtevä tiedonsiirto: dedicated-palvelimilla se on yleensä rajoittamaton, mutta nopeammalla yhteydellä se ei enää ole niin ja tietyn määrän yli alkaa maksaa teratavulta. Toinen on käyttöönottomaksu, joka osalla palveluntarjoajista on yhtä suuri kuin kuukausimaksu ja jota korotettiin tämän vuoden kesällä. AWS:n logiikka on vielä toinen — ensimmäiset sata gigatavua kuukaudessa internetiin ovat maksuttomia, ja sen jälkeen maksetaan jokaisesta gigatavusta, mikä sivustolle ei merkitse mitään, mutta järjestelmien väliselle tiedonvaihdolle merkitsee hyvin paljon.

Miksi viiden vuoden poisto ei ole se verosäästö

Ostamisen puolesta kuulee useimmin näin: palvelin on käyttöomaisuutta, se poistetaan viidessä vuodessa, ja tämä poisto pienentää tulosta, siis myös veroa. Osakeyhtiölle Suomessa tämä on osin totta ja osin väärin, ja syy on itse yhteisöveron rakenteessa: vero maksetaan verotettavasta tulosta, ei jaetusta voitosta, ja poistot pienentävät sitä tuloa. Viiden vuoden tasapoisto ei kuitenkaan ole se sääntö, jolla vero lasketaan, eikä elinkeinoverolaissa ole sellaista viiden vuoden normia palvelimelle.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että palvelimen osto ei ole osakeyhtiölle veroneutraali tapahtuma, mutta se ei myöskään tuota taulukkoon sitä pyöreää verosäästöä, jonka esitys yleensä kirjoittaa. Verohallinnon mukaan koneista, kalustosta ja niihin verrattavasta irtaimesta käyttöomaisuudesta saa verotuksessa tehdä enintään 25 prosentin vuotuisen poiston menojäännöksestä; seuraavana vuonna poisto lasketaan tästä jäännöksestä, ei enää alkuperäisestä ostohinnasta. Kolmen vuoden käyttöikä tai enintään 1 200 euron pienhankinta oikeuttaisi kertavähennykseen — kymmenen tuhannen euron torni ei ole kumpaakaan. Usein siteerattu viiden vuoden ja 20 prosentin tasapoisto ei ole Suomen yhteisöveron sääntö.

Viiden vuoden taloudellinen vaikutusaika tietotekniikalle näkyy kyllä kirjanpidossa, jos yhtiö on valinnut sen suunnitelman mukaiseksi poistoajaksi, mutta se ei ole verotuksen enimmäisprosentti. Siksi jos tarjouksessa tai esityksessä on rivi ”verosäästö poistoista”, sitä on kysyttävä tarkemmin: minkä lain nojalla, mille verovelvolliselle ja millä menetelmällä. Osakeyhtiölle vastaus on yleensä elinkeinoverolain menojäännöspoisto, ei viiden vuoden tasapoisto, ja taulukosta on pyyhittävä summa, jota kumpikaan sääntö ei tuota.

Tästä ei seuraa, että osto olisi Suomessa epäedullinen — seuraa vain se, että etu on toisaalla kuin tarjouksen pyöreässä verosäästössä. Poisto pienentää yhteisöveroa, mutta se pienentää sitä 25 prosenttia menojäännöksestä vuodessa, ei viidesosaa ostohinnasta, ja kassavirrassa rauta maksetaan ensimmäisenä päivänä. Kirjanpidon poisto tilinpäätöstä varten ja verotuksen poisto voivat erota: Verohallinto kuvaa eroa poistoerona, ja juuri se ero on syy, miksi esityksen rivi ja veroilmoituksen rivi eivät ole sama luku. Veroilmoituksen luku on totta; esityksen pyöreä viidesosa luo odotuksen summasta, jota verotus ei tuota.

Milloin oma palvelin silti voittaa

Ensimmäinen ja selkein tapaus on lisensointi, josta oli puhe edellä: jos kuorma vaatii paljon ytimiä ja ohjelmisto lisensoidaan niiden mukaan, yksi fyysinen kone, joka lisensoidaan kerran, voi maksaa olennaisesti vähemmän kuin sama teho jaettuna useaan virtuaalikoneeseen. Tämä ei ole karkea arvio vaan aritmetiikka valmistajan julkaisemilla säännöillä, ja se on laskettava ennen alustan valintaa, ei sen jälkeen.

Toinen on vaatimus datan sijainnista, ja tässä on oltava tarkka: yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) säätelee tietojen siirtoa Euroopan talousalueen ulkopuolelle, joten palvelin Saksassa tai Suomessa täyttää sen yhtä lailla kuin palvelin Riikassa, eikä lause ”asetus vaatii palvelimen Suomeen” ole oikea. Tiettyä maata voi todella vaatia sopimus tai tarjouspyyntö, ja silloin lähde on se asiakirja, ei asetus ylipäätään. Jos sopimus nimeää tietyn maan, meidän omat koneemme ovat Frankfurtissa, Helsingissä tai Riiassa, ja vuokraaminen muualle tarkoittaa palveluntarjoajaa, jolla on siellä oikea konesali.

Kolmas on etäisyys laitteisiin: jos järjestelmä ohjaa tehtaan linjaa ja vasteaika mitataan millisekunneissa, kone hallissa laitteiden vieressä on insinöörisesti perusteltu, emmekä kiistä tätä argumenttia. Rehellistä on myös sanoa, että julkista asiakirjaa, joka muotoilisi tämän vaatimuksen numeerisesti yleisessä tapauksessa, emme löytäneet, siksi sitä kannattaa pitää insinöörisenä harkintana, jonka todistaa kyseinen tehdas, ei sääntönä.

Neljäs on yksinkertainen raha-asia: jos palvelin on ostettu kaksi vuotta sitten ja takuu maksettu viideksi, jäljellä olevat kolme vuotta on jo maksettu ja siirtyminen vuokralle heittää ne pois. Se on pätevä kassavirta-argumentti, vain ei veroargumentti, ja nämä kaksi sekoitetaan juuri siksi, että kirjanpidossa ne näkyvät samassa taulukossa.

Miten lasket oman lukusi etkä omaksu vierasta

Laskelma, joka ratkaisee jotakin, alkaa kokoonpanosta eikä hinnasta: kirjoita, kuinka monta ydintä, kuinka paljon muistia ja kuinka paljon levytilaa järjestelmä todella tarvitsee tänään ja kuinka paljon se tarvitsee kolmen vuoden kuluttua, ja vasta sitten etsi hintoja — yksi valmistajan konfiguraattorista kaikkine tukiriveineen, toinen konesalin hinnastosta samalle speksille. Nämä kaksi lukua ovat ainoat, jotka ovat suoraan vertailukelpoisia, ja ne ovat yleensä lähempänä toisiaan kuin odotettiin.

Sitten lisää loput viisi riviä molemmille puolille, myös ne kaksi, joita ei voi sulkea julkisella lähteellä, ja merkitse, millä oletuksella ne on täytetty. Jos tulos muuttuu, kun yhtä oletusta muuttaa, päätöksen ratkaisee juuri se oletus, ei palvelin — ja silloin kannattaa tarkistaa se oletus, ei valita alustaa. Tämä on myös ainoa paikka, josta suosittelemme aloittamaan: ei kysymyksellä ”ostaa vai vuokrata”, vaan kysymyksellä ”mikä rivi tässä taulukossa on suurin”.

On myös yksi tarkistus, joka maksaa viisi minuuttia ja suojaa suurimmalta virheeltä: ota valmis taulukko ja kysy, millä rivillä on oletus, ei hinta. Jos käy ilmi, että ratkaiseva rivi on ihmisen aika tai jäähdytys, päätös ei ole palvelimesta vaan siitä, kuinka paljon työtä yritys haluaa pitää itsellään, eikä tähän kysymykseen vastaa yksikään hinnasto. Jos ratkaiseva rivi on lisenssit, päätös on ohjelmistosta, ei raudasta, ja sen voi tarkistaa ennen kuin ylipäätään valitaan, missä kone seisoo.

Jos sinulla on kokoonpano ja tarvitset vastineeksi lyhyen, vertailukelpoisen tarjouksen, jossa työ on mukana eikä piilorivejä ole, kirjoita meille. Jos päätös on jo tehty oman raudan puolesta, se ei muuta edellisestä mitään — kuusi riviä pysyvät samoina, vain nyt ne kaikki ovat sinun puolellasi taulukossa.